Eija

Tulin uskoon 25 vuotiaana. Sitä ennen pääosassa elämässäni oli ryypiskely. Lapsuudenkodissani isä oli alkoholisti ja äitikin käytti aika reippaasti alkoholia. Ja itse sitten seurasin samaa esimerkkiä. Kuusitoistavuotiaana maistoin ensimmäisen kerran viinaa, ja heti jäin koukkuun. Siitä alkoi jokaviikonloppuinen ryyppääminen ja sekoilu. Mitään hauskaa ei voinut kuvitellakaan jos ei ollut kännissä!

Kärsin myös pahasta paniikihäiriöstä. Jossain vaiheessa olin koulustakin pois pitkän aikaa kun vaan en pystynyt menemään. Ihme että pääsin luokaltani! En pystynyt menemään mihinkään kotoa. Mutta pakkohan se oli kuitenkin mennä. Paniikkikohtauksia tuli usein. Kaupat olivat erityisen pahoja paikkoja. Sekä kaikki missä joutui seisomaan paikallaan tai olemaan esillä.

Koulussa kärsin todella pahasta koulukiusaamisesta ainakin kuusi vuotta. Se vei itsetunnon ja ihmisarvon totaalisesti.

Jossain vaiheessa sitten kiinnostuin kaikenlaisista new age -jutuista. Varsinkin ufoista. Lainasin kirjastosta kaikki ufokirjat mitä löysin, sekä kaikenlaista muutakin new age -kirjallisuutta. Niillä täytin pääni viikot, ja viikonloput ryyppäsin. Aloin käymään jossakin ufoseuran kokouksissa, ja henkiparannuspiirissä. Henkiparannuksesta olin myös erittäin kiinnostunut. Ja hain kontaktia avaruusolioiden kanssa. Siitä seurasi kamalat pelkotilat. Niitä aiheutti myös kauhufilmit joita paljon katselin. Olin todella sekaisin pelosta yhdessä vaiheessa. En uskaltanut suihkuunkaan mennä yksin, vaan piti ottaa kissa mukaan! Enkä missään huoneessa uskaltanut olla yksin. Ja yöt olivat kauheita. Täynnä pelkoa ja painajaisia. Koin että avaruusoliot tulivat hakemaan minua ja olin irti ruumiistani ja he veivät minua johonkin avaruuteen ja tekivät ties mitä. Tästä erityisesti aiheutui niin kamalia pelkoja, etten meinannut uskaltaa nukkua, kun pelkäsin että taas ne tulevat.

Sitten kun lopulta olin itseni täysin kuluttanut loppuun näillä kaikilla asioilla, muistan kun rapulassa kotona makasin ja oli hirveä ahdistus ja tuska, ja ajattelin että tähän pitäisi tulla joku muutos, en jaksa enää. Olin totaalisen rikki. Mutta en tiennyt mitä muutosta tähän nyt voisi tulla edes.

Seuraavalla viikolla sitten sain puhelun tädiltäni, jonka olin nähnyt vaan kerran elämässäni, kun olin pieni lapsi. En häntä oikein muistanutkaan. Hän on uskossa. Hän oli toiselta tädiltäni saanut kuulla tilanteestani, ja koki että hänen oli kutsuttava minut luokseen joksikin aikaa kyläilemään. Päätin sitten lähteä, ja se reissu muutti elämäni.

Siellä ollessani sain kuulla Jeesuksesta ja että Hän on kuollut ristillä puolestani ja Hänen kauttaan saan anteeksi syntini. Ja Hän voi muuttaa koko elämäni jos lähden Häntä seuraamaan. Ja Hän voi vapauttaa myöskin kaikista peloista ja kahleista. Ihmettelin oikein, että en ollut koskaan ennen kuullut Jeesuksesta, mitä Hän oikeasti on tehnyt ja voi tehdä. Siellä Jumala antoi minulle uskon Häneen ja siitä lähtien olen ollut sillä tiellä. Jeesus on tie, totuus ja elämä!

Hän tosiaankin sitten vapautti, mutta oli aikamoista taistelua alkuun. Ufot tietysti kävivät oikein voimalla kimppuun. Mutta vastustin niitä Jeesuksen nimessä. Jeesuksen nimessä tosiaankin on suuri voima! Sain sen huomata. Ufojen oli pakko häipyä. Enää niillä ei ollut mitään valtaa minuun. Pääsin sitten peloistakin, kun huomasin että Jeesuksen nimessä voin ajaa kaikki pahat henget pois. Ja tajusin että juurikin pahoja henkiä ne ufot ovatkin. Lopulta niitä ei enää edes tullut ja sain nukkua yöni rauhassa.

Alkoholista pääsin myös eroon pikkuhiljaa. Se ei tapahtunut kerrasta, vaan vähitellen aloin huomaamaan että se elämä ei ole enää minua varten, että olen nyt uusi ihminen, ja en enää kuulu baareihin. Alkoholi alkoi tuntua ja maistua pahalta. Jeesus tekee kaiken uudeksi. Sitä ihmistä ei enää ollut, joka olin ennen. Sitä joka viihtyi baareissa ja tykkäsi olla humalassa.

Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut.
- 2.Kor. 5:17

Liityin helluntaiseurakuntaan ja sain sieltä uusia ystäviä ja kaikenlaista kivaa tekemistä. Aloin käymään kaikissa hengellisissä tilaisuuksissa mitä oli, ja siitä sain elämääni mielekkyyttä ja sisältöä. Minua pyydettiin ylistysryhmään, vaikka en ollut koskaan edes laulanut. Jotenkin vaan sain voimia mennä ja alkaa laulamaan. Sitä kautta vapauduin paniikkihäiriöstä. Kun siellä lavalla piti laulaa, se oli todella paha paikka! Sellainen missä taatusti tulee paniikkikohtaus! Siinä vaan päätin täysillä heittäytyä Jeesuksen varaan, koska Hän on luvannut pitää minusta huolen. Ja Hän on pitänyt. Pikkuhiljaa olen saanut vapautua ja parantua seurakunnan parissa ja Jeesuksen hoidossa. Ja Hän tekee työtään koko ajan, loppuun asti. =)

Takaisin